Åbo Akademi perustettiin sata vuotta sitten epävarmuuden aikana mutta vahvasti tulevaisuuteen uskoen.
Turussa käytiin 1800-luvun lopulla samankaltaista keskustelua kuin tänäkin päivänä: pelättiin Helsingin varjoon jäämistä, pyrittiin kasvattamaan asukasmäärää ja nostamaan työllisyysastetta, ja erityisesti tarvittiin korkeammin koulutettua väkeä.
Kaupungissa oli teollisuutta ja kauppahuoneita, mutta tulevaisuudennäkymät eivät olleet erityisen valoisat. Turku oli entinen pääkaupunki, jossa oli ollut yliopisto jo vuodesta 1640. Turun palossa vuonna 1827 oli tuhoutunut myös Kuninkaallinen Turun Akatemia – tuolloin jo nimeltään Keisarillinen Turun Akatemia – ja yliopisto oli siirretty Helsinkiin.
– Turussa virisi jo 1890-luvulla ruotsinkielisen väestön keskuudessa ajatus uudesta yliopistosta. Porvariston keskuudessa oli pieni joukko erittäin varakkaita laivanvarustajia, pankkiireja ja puutavarateollisuusyritysten omistajia. Nämä herrat eivät suinkaan olleet saitureita, vaan tukivat mielellään myös kulttuuria ja koulutusta. Esimerkiksi Turun taidemuseo ja kaupunginkirjasto ovat syntyneet lahjoitusvaroin, samaten Åbo Akademi.
Åbo Akademin kansleri Ulrika Wolf-Knuts kertoo, että Åbo Akademin perustamiskeskustelut saivat uutta puhtia vuonna 1913, kun Svante Dahlströmin johdolla Turussa alettiin järjestää akateemisia kesäkursseja ruotsin kielellä. Ruotsinkielisten mielestä maan ainoa yliopisto Helsingissä oli suomalaistumassa liikaa, kun taas samaan aikaan suomenkieliset pelkäsivät Helsingin yliopiston venäläistämistä.
Elettiin rauhattomia aikoja: Euroopassa käytiin ensimmäistä maailmansotaa, Venäjällä tapahtui lokakuun vallankumous, Suomi itsenäistyi ja ajautui sisällissotaan. Kaiken tämän keskellä vuonna 1918 Turussa perustettiin Åbo Akademi.
– Tuntuu huikealta, että monenlaisen myllerryksen keskellä ihmiset ajattelivat tulevaisuutta ja perustivat yliopiston.
Åbo Akademille annetuista lahjoituksista suuren osan muodostivat kiinteistöt, joissa yliopisto edelleen tänäkin päivänä toimii. Wolf-Knuts painottaa, että näiden upeiden rakennusten suojissa on kautta vuosien työskennellyt aivan tavallisia ihmisiä.
– Åbo Akademihin on tultu opiskelemaan saaristosta ja Pohjanmaalta, monet ovat olleet pientilallisten poikia ja tyttäriä, jotka asuivat vaatimattomasti kortteerissa sukulaisten luona. Vielä 1960-luvullakin opiskelijat elivät ahtaasti, huoneet jaettiin kämppäkaverien kanssa eikä aina ollut sisävessaakaan.
Wolf-Knutsin mukaan jotkut näistä vanhoista rakennuksista todennäköisesti ovat selvinneet niin sanotusta Turun taudista 1960- ja 1970-luvuilla juuri sen takia että ovat olleet Åbo Akademin säätiön omistuksessa.
– Itseäni viehättää erityisesti Humanisticum Piispankadulla. Se on hieno ja hyvin säilynyt rakennus, joka huokuu entisaikojen tyyliä. Myös Åbo Akademin päärakennus on luonnollisesti tutustumisen arvoinen, samoin kuin Arken, jossa moderni rakennuskompleksi yhdistyy vanhaan teollisuuskiinteistöön.
Kuva: Åbo Akademissa on alusta alkaen annettu laadukasta koulutusta kemian ja tekniikan alalla. Erityisesti sotien välisenä aikana Åbo Akademin insinööreillä oli kysyntää, juuri kuten tänä päivänäkin, kun seudun teollisuus tarvitsee tekniikan alan korkeakoulutettuja osaajia. Kuvassa on ÅA:n opiskelijoita kemianlaboratoriossa vuonna 1954. Åbo Akademin kuvakokoelmat. Kuvaaja: Kamera-Aitta.
Teksti: Mia Henriksson, käännös suomeksi Scandix