Museosta laitokseksi
Kun Åbo Akademin merihistoriallinen museo (vuodesta 1999 Åbo Akademin merihistorian laitos) perustettiin Suomen ensimmäiseksi merenkulkumuseoksi, tavoitteena oli saada aikaan valtakunnallinen merenkulkumuseo. Jo varhaisessa vaiheessa alettiin suunnitella uudisrakennusta sille paikalle, jossa sijaitsee nykyisin Wäinö Aaltosen museo. Ryhdyttiin myös keräämään aktiivisesti esineitä, arkistoaineistoa ja kirjallisuutta. Materiaalia saatiin valtavasti, ja jo vuoden kuluttua ensimmäisen, osoitteessa Hämeenkatu 30 sijainneen museorakennuksen kolme ensimmäistä huonetta olivat täynnä. Vuonna 1939 ostettiin kuunarilaiva Sigyn, josta tuli Suomen ensimmäinen museoalus.
Sääntöjensä mukaisesti museo sai tehtäväkseen:
kerätä, säilyttää ja tilan sallimissa puitteissa panna esille esineitä, malleja ja jäljennöksiä, jotka havainnollistavat Pohjoismaiden ja erityisesti Suomen merenkulkuelinkeinon historiaa niin entis- kuin nykyaikana.
Museoon liitettiin myös arkisto ja merihistoriallinen kirjasto. Yksi museon tärkeä tehtävä oli edistää oman alansa tieteellistä tutkimusta.
Sota-aika ja sitä seuranneet taloudellisesti vaikeat ajat lykkäsivät suurisuuntaisia uudisrakennussuunnitelmia, mutta eivät tukahduttaneet intoa säilyttää ja dokumentoida merellistä kulttuuriperintöä. Resurssipulan takia Merihistoriallinen museo ei oikein koskaan saanut ilmaa siipiensä alle. Tämän asian on museon monivuotinen puheenjohtaja, professori Nils Storå tiivistänyt osuvalla tavalla:
Åbo Akademin merihistoriallisen museon historia on suurelta osin historiaa pienestä museosta, jolla on suuret kokoelmat; yhden miehen museo, jolla on suuri joukko suojelijoita ja ystäviä; ulospäin suuntautunut laitos, jonka toiminta on sinetöidyissä pakkauslaatikoissa.
Ajan myötä resurssien ja tilan krooninen puute johti siihen, että museon esinekokoelma (poikkeuksena Sigyn) annettiin säilytettäväksi Turun merenkulkumuseon observatorioon Tähtitorninmäelle vuonna 1985. Vuodesta 1999 lähtien kokoelman säilytyspaikkana on ollut merenkulkumuseo Forum Marinum.
Kokoelmien ytimen aina muodostaneet arkisto ja kirjasto jäivät kuitenkin Åbo Akademihin, ja museon luonne muuttui yhä enemmän tutkimuslaitokseksi. Museosta muodostettiin laitos 1. elokuuta 1999, jotta muoto saatiin paremmin vastaamaan sitä, millaista toiminta oli jo pidemmän aikaa ollut. Seuraavana keväänä laitos muutti Forum Marinumin päärakennukseen. Muutosta laitokseksi edelsi se, että viimeinen ”esine”, Sigyn, joka oli 1970-luvulla saanut takaisin alkuperäisen parkkitakilansa, luovutettiin kyseistä tarkoitusta varten perustetulle säätiölle.
Ympyrä sulkeutuu
Kun merihistorian laitos muutti maaliskuussa 2000 Forum Marinumin päärakennukseen, merkitsi se ainulaatuista liittoa ja yhden ympyrän sulkeutumista. Merihistorian laitokselle liitto tarjosi ainutlaatuisen alustan tuoda saataville vuosikymmenten mittaan kerättyä valtavaa arkisto- ja kirjastomateriaalia. Forum Marinumille liitto tarjosi pääsyn todelliseen aarrekammioon, josta ammentaa ja rakentaa erilaisia näyttelyitä. Tuloksena museo, joka sisältää yliopiston laitoksen – tai yliopiston laitos, joka toimii museossa. Ainutlaatuista. Syntynyt symbioosi mahdollisti sen, että voitiin yhdessä toteuttaa ne suurisuuntaiset suunnitelmat valtakunnallisesta merenkulkumuseosta, joita Åbo Akademissa viriteltiin jo 1930-luvulla.
Merihistorian laitoksen kokoelmien muodostama ainutlaatuinen meriaiheinen kulttuuriperintöaineisto luo perustan merikeskuksen ”älylliselle omalletunnolle” ja on tutkimusten ja näyttelyiden loputon lähde.
2000-luvun aikana on tehty paljon työtä laitoksen arkistomateriaalin saatavuuden parantamiseksi. Tämän ansiosta mm. yli 400 hyllymetriä varustamo- ja yritysarkistoa on järjestetty ja luetteloitu, ja yli 4 600 laivapäiväkirjaa on saatu aineistoksi tutkimustyölle.
Seminaari- ja julkaisutoiminta on viime vuosien aikana virkistynyt, ja Meddelanden för Sjöhistoriska institutet vid Åbo Akademi
-sarja on nostanut profiiliaan.
Merihistoriallisen museon / merihistorian laitoksen intendentit
Merihistoriallisen toimintaa on alusta asti, vuodesta 1936, johtanut intendentti. Vuosina 1973–1993 käytettiin amanuenssi-nimikettä.
- Sven Andersson 1936–1970
- Nils Storå 1970–1972
- John Hackman 1972–1975
- Kim Montin 1975–2004
- Kasper Westerlund 2004–