Jo satoja vuosia sitten yhteisöt säätelivät sitä, ketkä päästetään yhteisön jäseniksi, keiltä jäsenyys evätään ja keiltä se viedään. Tutkimushankkeessa tarkastellaan karkotuksia sekä normien että käytäntöjen tasolla. Tarkastelu kohdistuu etenkin Suomeen ja Ruotsiin suunnilleen vuosien 1450 ja 1900 välisenä aikana. Tutkimme karkotuksia koskevaa lainsäädäntöä, karkotetuksi määrättyjä yksilöitä ja ryhmiä sekä karkotusten käytäntöjä ja niihin liittynyttä yhteiskunnallista ja kulttuurista valvontaa ja säätelyä. Huomiota saavat siis sekä karkotetuiksi päätyneet että ne, jotka päättivät sulkea heidät yhteisön ulkopuolelle.

Hanke on innovatiivinen pitkän tutkimusaikavälin, vertailevan otteen sekä laajan ja monipuolisen lähdeaineiston ansiosta. Hankkeen erityinen uutuusarvo on erilaisten liikkuvuuden ja ulossulkemisen muotojen tarkastelussa, sillä hankkeessa tutkitaan sekä kansainvälisiä karkotuskäytänöjä että paikallisia ja alueellisia karkotuksia. Hanke valottaa yhteisöllisiä ja yhteiskunnallisia normeja ja arvoja sekä niissä esiintyneitä muutoksia ja jatkumoita. Karkotettuja tarkasteltaessa keskeisiä muuttujia ovat sukupuolen, sosioekonomisen aseman, synnyin- ja asuinpaikkakunnan, kielitaustan ja etnisen taustan merkitys. Vaikka hankkeen pääpainotukset ovat varhaisemmissa vuosisadoissa, 2000-luvun karkotuspäätökset ja niistä käydyt keskustelut asettuvat entistä ymmärrettävämmiksi, kun niitä verrataan varhaismodernina aikana toteutettuihin karkotuksiin.

Projekti toteutetaan Åbo Akademin historian oppiaineessa, ja sitä rahoittavat  Suomen Akatemia ja Svenska kulturfonden vuosina 2021–2025.

Tutkijat:

Ann-Catrin Östman, ansvarig
Johanna Ilmakunnas
Kasper Kepsu
Marko Lamberg
Johanna Wassholm

Lisäksi hanke tekee yhteistyötä kotimaisten ja ulkomaisten asiantuntijoiden kanssa.