31.10.2018
Olemmeko vaarassa menettää maapallon suurimmat hiilinielut?
Meriruohoniityt auttavat puskuroimaan ilmastonmuutosta vastaan, mutta menetämme jalkapallokentän kokoisen meriruohoniityn puolen tunnin välein.
Uudessa, Pohjoisen pallonpuoliskon lauhkean vyöhykkeen rannikkoalueet käsittäneessä tutkimuksessa joukko kansainvälisiä tutkijoita selvitti meriajokkaan (Zostera marina), yhden maapallon yleisimmistä meriruoholajeista, kykyä hiilensidontaan. Tutkimusryhmää johti FM Emilia Röhr ja apulaisprofessori Christoffer Boström Åbo Akademista, sekä professori Marianne Holmer Etelä-Tanskan yliopistosta.
– Tutkimuksemme osoittaa, että meriajokasniittyjen sitomat hiilivarastot ovat verrattavissa jopa trooppisten meriruoholajien sekä mangrovemetsien, suolasoiden ja mantereisten metsien sitomien hiilivarastojen suuruuteen, Emilia Röhr sanoo.
Meriajokasniityt sitovat keskimäärin 27 tonnia orgaanista hiiltä hehtaaria kohden, vaikkakin vaihtelu hiilivarastojen suuruudessa eri alueilla on huomattavaa (3–265 tonnia per hehtaari). Meriajokasniittyjen sitomat hiilivarastot olivat erityisen suuria Itämeren eteläosan Tanskan vesialueen sekä Ruotsin länsirannikon muodostamalla Kattegat-Skagerrak alueella, jossa hiilivarastot olivat jopa kahdeksan kertaa suuremmat kuin Itämeren Suomen puoleisella rannikolla.
– Meriajokkaan vaikuttava kyky hiilensidontaan korostaa tämän uniikin ekosysteemin suojelun tarvetta. Meriajokkaan suojelu sekä sisällyttäminen osaksi kansainvälistä hiilipäästökauppaa on erityisen tärkeää sellaisilla alueilla, joissa niiden kyky hiilensidontaan on suurimmillaan, Röhr sanoo.
Mantereiset metsät ovat tunnettuja kyvystään sitoa hiiltä (ns. vihreä hiili), mutta sen sijaan rannikkoalueiden kasvillisuuden, erityisesti mangrovemetsien, suolasoiden ja meriruohoniittyjen, sitoma ns. sininen hiili on jäänyt suurilta osin huomiotta. Vaikka nämä kolme, ns. sinisen hiilen ekosysteemiä, peittävät vain noin puoli prosenttia merenpohjista, varastoivat ne yli 55 % kaikesta yhteyttämisen avulla sidotusta hiilestä maapallolla, ja sitovat jopa noin 33 % valtameriin kertyneestä hiilestä. Lisäksi, merellisten ekosysteemien sitoma hiili varastoituu jopa vuosituhansien ajaksi, kun mantereisten ekosysteemien sitoma hiili varastoituu keskimäärin vain muutamiksi kymmeniksi vuosiksi.
Uhkaavasti ja huolimatta näiden merellisten ekosysteemien keskeisestä asemasta maapallon ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden säätelyssä sekä kyvyssä puskuroida ilmastonmuutosta vastaan, olemme viimeisen 50 vuoden aikana menettäneet vähintään kolmasosan niiden levinneisyysalueesta maapallolla.
Lue lisää The Conversationissa.
Alkuperäisartikkeli ”Blue carbon storage capacity of temperate eelgrass (Zostera marina) meadows” on julkaistu tieteellisessä aikakauslehdessä Global Biogeochemical Cycles.
Lisätietoja:
Emilia Röhr
Tohtorikoulutettava, ympäristö- ja meribiologia, Åbo Akademi
Sähköposti: mrohr@abo.fi
Puh.: +358 45 651 9960
Christoffer Boström
Apulaisprofessori, ympäristö- ja meribiologia, Åbo Akademi
Sähköposti: christoffer.bostrom@abo.fi
Puh.: +358 50 431 8226