15.7.2019

Tutkimustulos osoittaa, että luotettavat silminnäkijätunnistukset rajoittuvat lyhyemmille kuin 100 metrin etäisyyksille

Uusi Åbo Akademissa tehty tutkimus osoittaa, että silminnäkijät eivät kykene luotettavasti tunnistamaan henkilöitä, jotka he ovat nähneet 100 metrin etäisyydeltä. Jo 40 metrin jälkeen oikeat tunnistukset ovat harvinaisia. Tutkimus on ensimmäinen, jossa silminnäkijätunnistuksia tutkittiin pitkillä etäisyyksillä. Tulokset ovat tärkeitä oikeustapauksissa, joissa käytetään silminnäkijätodistelua. Tulosten perusteella tunnistuksille, joissa todistaja näki tekijän pitkältä etäisyydeltä, ei pidä antaa paljoakaan arvoa tuomioissa.

Alan johtavassa kansainvälisessä tiedelehdessä, Law and Human Behavior, julkaistussa tutkimuksessa osoitettiin, että 100 metriä muodostaa kynnyksen oikeille silminnäkijätunnistuksille. Tutkijat osoittivat myös, että tunnistusten luotettavuus putosi 50 %:lla jo 40 metrin kohdalla, mikä osoittaa pidempien etäisyyksien dramaattisen vaikutuksen.

– Tuloksillamme on suuri merkitys. Olemme ensimmäisiä, jotka ovat pystyneet osoittamaan, että on olemassa etäisyys, jonka kohdalla luotettavuus putoaa arvauksen tasolle tilanteissa, joissa todistaja näkee tuntemattoman henkilön ja yrittää sitten tunnistaa hänet valokuvista. Aikaisemmista tutkimuksista poiketen esitimme osallistujille oikeita henkilöitä. Tämä on selvä parannus aikaisempiin tutkimuksiin verrattuna, joissa on yleensä käytetty valokuvia tai videoita, sanoo Thomas Nyman, joka on yksi julkaisun kirjoittajista.

Tutkimuksessa 1588 osallistujalle, joiden iät vaihtelivat 6–77 vuoden välillä, esitettiin yksi kerrallaan neljä eri henkilöä ilman mitään häiriöitä. Etäisyys vaihteli 5 ja 110 metrin välillä. Heti henkilön esittämisen jälkeen osallistujia pyydettiin tunnistamaan näkemänsä henkilö joukosta valokuvia. Osallistujien oli myös mahdollista todeta, että henkilö ei ollut valokuvien joukossa.

– On tärkeää huomioida, että tulokset eivät tarkoita, että kaikki tunnistukset olisivat oikeita alle 100 metrin etäisyyksillä. Tuloksemme osoittivat, että luotettavuus väheni voimakkaasti etäisyyden pidentyessä ja oli heikko jo 40 metrin kohdalla.

– Koska tutkimuksessamme ei ollut häiriötekijöitä, voi raja todellisissa tapauksissa olla huomattavasti pienempi kuin 100 metriä. Todellisissa tapauksissa erilaiset tekijät kuten hämärä valaistus tai tekijän naamiointi voivat vaikuttaa kielteisesti luotettavuuteen, Nyman sanoo.

Tutkimuksen aineisto kerättiin tiedekeskus Heurekassa Vantaalla dosentti Julia Korkmanin johtaman tutkimusryhmän toimesta ja sen rahoitti Suomen Akatemia (projekti 299577). Tutkimus on osa Thomas Nymanin väitöskirjatutkimusta silminnäkijätunnistusten havaintorajoista. Tutkimus on yhteistyöprojekti Abo Akademin, University of Arkansasin ja New York Universityn (Shanghai) välillä.

Nettijulkaisu on luettavissa osoitteessa: https://psycnet.apa.org/record/2019-38765-001

Lisätietoja antaa:
Åbo Akademin psykologian jatko-opiskelija
Thomas Nyman
p: 040 557 7041
sähköposti: thomas.nyman@abo.fi

Kuvia