25.1.2021

Uusi indeksi kertoo Itämeren terveydentilan myös ihmisen näkökulmasta

Itämeren terveydentila on arvioitu uudella tavalla. Itämeren terveysindeksi, Baltic Sea Health Index (BHI), eroaa aiemmista tilan arvioista siinä, että ympäristön tilan lisäksi indeksi huomioi meriluonnon ihmiselle tarjoamat hyödyt. Itämeren tämänhetkiselle terveydentilalle indeksi antaa arvosanan 76 asteikolla 1–100, jossa 100 edustaa ihmisen kannalta tavoiteltavaa tilaa. Suhteellisen hyvällä tolalla ovat esimerkiksi rannikon kalayhteisöt ja merestä elantonsa saavat elinkeinot. Suurimpia ongelmia ovat rehevöityminen, luonnon monimuotoisuuden väheneminen sekä suojelualueiden vaillinainen hallinta.

Uusi Itämeren tilaa ja terveyttä kuvaava indeksi, Baltic Health Index (BHI), on laadittu kansainvälisenä yhteistyönä. BHI perustuu koko maapallon merien tilaa tarkastelevaan Ocean Health Indexiin. Se arvioi Itämeren terveyttä yhdeksän tavoitteen kautta. Näitä ovat veden puhtaus (rehevöityminen, haitalliset aineet, roskaantuminen), luonnon monimuotoisuus, ruoantuotanto, hiilen sidonta, mereen liittyvä turismi ja virkistyskäyttö, kalastusmahdollisuudet, paikallisten merielinkeinojen elinvoimaisuus, merituotteiden tarjonta sekä lajien ja merialueiden suojelu.

– Baltic Health Index on kuin Itämeren kuumemittari, toteaa arviointiin osallistunut tutkimusprofessori Markku Viitasalo SYKEstä.

– Se antaa yhdellä luvulla käsityksen Itämeren tämänhetkisestä terveydentilasta. Kun mittausta jatketaan vuosittain, nähdään, onko potilas paranemaan päin.

Aiemmin Itämeren tilaa on arvioitu puhtaasti ekosysteemin tilan kautta. Uusi indeksi huomioi Itämeren rehevöitymisen ja saastumisen lisäksi myös ihmisen merestä saamia hyötyjä eli ekosysteemipalveluja. Indeksiin vaikuttaa myös, ollaanko tavoitetta saavuttamassa vai onko tilanne menossa huonompaan suuntaan. Suunnan huomiointi auttaa kohdentamaan toimenpiteitä juuri oikeisiin tavoitteisiin.

Tavoitteiden saavuttamisessa on merialueiden välillä suuria eroja. Merialueittaiset indeksit vaihtelevat 3 ja 100 välillä. Koko Itämeren kokonaisarvio on tällä hetkellä 76. Moni ihmiseen suoraan liittyvä tavoite, esimerkiksi meren virkistyskäyttö, pienkalastus ja ruoantuotanto merestä, on melko hyvällä tolalla.

– On kuitenkin muistettava, että paras luku 100 ei sekään tarkoita täydellistä luonnontilaa vaan meriympäristön tarjoamien ekosysteemipalvelujen tavoiteltavaa tilaa lähinnä ihmisen kannalta, Viitasalo selittää.

– Ei ole yllätys, että rehevöitymisen osalta Itämeren tilanne arvioidaan edelleen huonoksi. Varsinaisella Itämerellä ja Suomenlahdella indeksit vaihtelevat 50 ja 72 välillä, Perämerellä luku on sentään parempi, 83, toteaa SYKEn Merenhoidon ryhmäpäällikkö Vivi Fleming.

– Tila on monella alueella paranemassa, mutta liian hitaasti. Maalta tulevia ravinnepäästöjä on edelleen rajoitettava, ja toimenpiteissä pitäisi pystyä ennakoimaan myös tulevat ilmastonmuutoksen vaikutukset. On tärkeää huomata, että rehevöityminen vaikuttaa lähes kaikkeen, ja monien muiden indeksissä arvioitujen terveyden osatekijöiden hyvää tilaa ei pystytä saavuttamaan, ellei rehevöitymistä saada kuriin, Fleming jatkaa.

Muita vaillinaisesti saavutettuja tavoitteita ovat haitalliset aineet, jotka esim. Pohjanlahden pohjoisosissa saavat arvion 39–43, sekä luonnon monimuotoisuus, joka erityisesti eteläisellä ja keskisellä Itämerellä on madaltunut kalojen, lintujen ja merinisäkkäiden heikon tilanteen takia. Suojelun vaillinaisuus näkyy merialuesuojelun arviossa, joka Suomen merialueilla vaihtelee 11–63.

– Tämä johtuu lähinnä siitä, että monilla Suomen merellisillä suojelualueilla ei edelleenkään ole hoidon ja käytön suunnitelmia, toteaa Viitasalo.

Kaikkein huonoimmat arviot indeksissä saa merenpohjien kyky hiilensidontaan. Itämeren tärkeitä hiilinieluja ovat pehmeät kasvillisuuspohjat.

– Koko Itämeren arvosana on vain 20, toteaa arviointiin osallistunut apulaisprofessori Christoffer Boström Åbo Akademista.

– Tämä on ensiarvio, joka varmasti täsmentyy tulevina vuosina. Matala indeksi johtuu osittain siitä, että hiilensidonnan indikaattorina käytettiin nyt meriajokasta. Laajat meriajokasniityt ovat tehokkaita hiilinieluja, mutta Itämerellä laji sitoo paljon hiiltä ainoastaan Tanskan salmissa ja Kattegatissa.

– Kun indeksiä jatkossa päivitetään, otetaan siinä laajemmin huomioon myös matalien merenlahtien ja laguunien murtovesikasvillisuus, jolloin myös nämä hiilensidonnan kannalta arvokkaat elinympäristöt saavat ansaitsemansa huomion”, Boström jatkaa.

BHI:n laadintaa on johtanut Tukholman yliopiston Stockholm Resilience Center (SRC), ja työhön on osallistunut laaja joukko Itämeren asiantuntijoita. Suomen edustajat ovat Suomen ympäristökeskuksesta ja Åbo Akademista.

BHI:n taustalla oleva tutkimus julkaistiin People and Nature -julkaisusarjassa 20.1.2021: http://dx.doi.org/10.1002/pan3.10178. Indeksi, sen tulokset sekä menetelmät ja indeksin taustalla olevat aineistot löytyvät Stockholm Resilience Centerin ylläpitämiltä nettisivuilta https://baltic-ohi.shinyapps.io/dashboard/, joilla indeksin arvoja voi tarkastella tavoitteittain ja merialueittain.

Lisätietoja:
Apulaisprofessori Christoffer Boström, Åbo Akademi, s-posti cbostrom@abo.fi, puh.  050-4318226

Tutkimusprofessori Markku Viitasalo, Suomen ympäristökeskus SYKE, s-posti etunimi.sukunimi@syke.fi, puh. 0295 251 742

Ryhmäpäällikkö Vivi Fleming, Suomen ympäristökeskus SYKE, s-posti etunimi.sukunimi@syke.fi, puh. 0295 251 879